Lapseton vaan ei onneton.

Kirjoittanut Katarina Tunturi 2 kuukautta sittenEi kommentteja
Etusivu  /  Blogi  /  Lapseton vaan ei onneton.

Lapsettomuus on aihe josta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään. Minulle aihe ei ole ollut kiusallinen ja en edes muista milloin multa siitä oltais kysytty. Nyt kun muistelen, ehkä viimeksi joskus ollessani 31-vuotias, piti gynekologi minulle siitä pienen puhuttelun ja vänkäsin takaisin; ’ mutta minä olen silti päättänyt, että haluan nimenomaan kuparikierukan ja sen sain.’

Palataan ajassa lapsuuteen ja nuoruuteen.

Kun minä olin lapsi, leikeissäni pehmolelut ja perheemme lempeä kylmähermoinen labbis olivat keskiössä. Leikittiin hevostallia, koulua ( halusin aina olla opettaja)  tai sitten leikittiin kauppaa tai rakennettiin metsään huvipuisto. Ei ollut perheleikkejä, minulla ei myöskään ollut pienenä nukkeja. Nuket ei kiinnostaneet. Barbeilla leikin vähän vanhempana lapsena, kun sain mun Tahiti-barbin. Tahiti-barbienukke oli super-pitkätukkainen  ja sekään ei koskaan perustanut perhettä. Hmm.

Sanoin joskus teini-iässä äidille , että minä aion adoptoida lapsen Afrikasta, koska siellä niitä riittää, lapsia joista kukaan ei välitä.  Kun sitten 2-kymppisestä 3-kymppiseen olin elämäni pisimmässä parisuhteessa, ei lapsien hankinta noussut tapetille. Ajattelin, että ei lapset voi tehdä lapsia, vaan vasta silloin aloin elää nuoren naisen elämää, en ollut valmis eikä me siinä ajassa puhuttu asiasta sen kummemmin.  Ei me yhdessä haluttu lapsia. Se suhde päättyi eroon, ihan muista syistä. Se suhde opetti paljon. Sen suhteen jälkeen kasvoin tytöstä naiseksi. Ehkä kypsyin vasta vähän myöhemmin.

Elämä on kulkenut eteenpäin ja minun elämäni on ollut rikasta. Oon saanut urheilla, tehdä 12 vuotta työtä valmentajana, matkustella, viettää pitkitettyä nuoruutta eli mennä ja tulla, ilman biologisen kellon tikitystä. Ei ole tuntunut siltä, että tästä puuttuu nyt jotakin, kuten uusi elämä mukaan rumbaan.

Suhteita on ollut muutama, pitkiä. Vasta 34-vuotiaana havahduin siihen, ensi kertaa eläissäni, että nyt taitaa olla vauvakuumetta ilmassa.  Siis viimeksi 5-6 vuotta sitten. Siihen vaikutti se, että olin parisuhteessa jossa ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että tässä on eväitä perheeseen asti, vaikka oli asioita jotka painoi, jotka horjuttivat turvallisuuden kokemustani.

Lenkkipolulla tuli vastaan vaaleanpunainen hellokitty-lapanen pakkastiellä, vaaleansininen bambi-heijastin kadulla  ja metrossa tuntui olevan vain äitejä lasten kanssa, samoin kahviloissa ja joka paikassa oikeastaan. Selvästi vauvakuume!

Mitä sitten tapahtui…tulin raskaaksi. Olimme onnesta sekaisin. Kättärillä kuitenkin todettiin jo varhain, että raskaus on kohdunulkoinen ja raskaushormoonien väsyttämänä, luovuimme  ajatuksesta ja sen koommin ei ole uutta babyboomia tullut.  Asiat muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat ja sitten ollaan taas tilanteessa, jossa perheen perustaminen ei ole ekana mielessä.

Minä olen ollut sen jälkeen, elämää nähneenä sitä mieltä, että lapset olisivat minun kohdallani seuraus hyvästä suhteesta, jossa lapsi voisi syntyä, jos niin on tarkoitettu.
En ole sitä tyyppiä, joka aloittaisi vanhemmalla iällä hedelmöityshoidot tai pakastaisi munasolunsa. Saatika, että hankkisin lapsen itsekseni. Sekin kun on nykyisin mahdollista naiselle.  Niin kipeästi en ole koskaan kokenut elämääni puuttelliseksi, näinkin on ollut hyvä. Olen myös itsetietoinen ja arvoni tunteva siinä mielessä,että olen aina odottanut miehen sanovan; ’haluan perheen sun kanssa’.  Sellaista kun jää odottelemaan, niin siinä muuten kestää.

Se, että olen urheillut aikuisiällä, ei ole ollut syy siihen ettei minulla ole lapsia, lasten saamiseen ei ole mitään fyysistä rajoitetta.  Toki olen priorisoinut urheilua joinain vuosina enemmän. Sekin on tietoinen valinta joka on osunut ’siihen ikään’, jolloin perheitä  tyypillisesti perustetaan.

Yksi ihminen ei voi välttämättä saada elämässä kaikkea, valintoja ja riskejä pitää ottaa, jos joku asia on tärkeä. Tämä asia ei ole ollut koskaan prioriteettilistalla.  Luotan elämän käsikirjoitukseen kontrolloimisen sijaan kuitenkin tässäkin asiassa.

Olen myös sitä mieltä, että lapsi ansaitsee vanhemmat ja vaikka rakkaus ei kestäisi ikuisesti, on kokemuksen tuoma viisaus kuiskannut, että lapsen etu on saada vanhemmat jotka rakastavat toisiaan, vanhemmat jotka voivat tulla toimeen vaikka suhde päättyisi eroon. Vanhemmiten tulee ehkä vielä varovaisemmaksi, kun on jo perspektiiviä ja elämä on toisaalta hyvää ilmankin. Toinen asia on sitten ajoitus. Oikeaa aikaa ei ehkä koskaan tule, jos sille linjalle lähdetään, mutta ei lähdetä. Totesin vain.

Elämä ei mene aika niinkuin on ihanteissaan uumoillut. On paljon onnellisia ja onnettomia tarinoita ja lähtökohtaisesti en ole väen väkisin halunnut lapsia, vaan olen sitä mieltä, että pohjilla on toimiva parisuhde ja syvä luottamus tulevaan. Sen vaan tietää.  Tätä asiaa ei voi loppuun asti käsikirjoittaa, aina sattuu yllätyksiä, ihmiset muuttuu, minä muutun.

Uskon, että nainen voi olla 100% nainen, ilman jälkikasvua.  Uskon myös, että monelle naiselle ja miehelle äitiys tekee hyvää, tuo uutta sisältöä. Itsekkyyteenkin kyllästyy. Ja vapauteen.  Olen kuitenkin niin vahvasti sitä mieltä, että hyvät asiat tapahtuvat itsestään. Ei väkisin.

Tässä ajassa ajattelen niin , että se voi vielä tapahtua tai sitten ei. Minun onnellisuuteni ei ole siitä riippuvainen. Elämässä on niin paljon hyvää, ettei sellaista mitä ei ole osaa kaivata syvästi, jos sitä ei koskaan ole ollut.Sitä tunnetta en ole tavoittanut.  Jos kuitenkin kävisi niin, että minusta tulisi äiti, sanoisin, tervetuloa uusi elämä. Jos taas on niin, ettei minusta tule äitiä, sanon tervetuloa uusi päivä, joka päivä uudestaan. Elämä voi olla rikasta kummin päin vaan, niinkuin se on ollut tähänkin asti.

Näin minä ajattelen henkilökohtaisesti. Jokaisella on omakohtainen kokemus ja sitä on hyvä kunnioittaa.

Katarina

 

 

Kategoria:
  Blogi
tämä kirjoitus jaettu 0 kertaa
 1000
Kirjoittajasta

 Katarina Tunturi

  (5 blogikirjoitusta)

Tarjoan valmennusta liikunnan vasta-alkajista fitnessurheilijoihin. Missioni on lisätä hyvinvointia ja energisyyttä opastamalla Suomalaiset lihaskuntoharjoittelun pariin.

Kommentoi

Your email address will not be published.

* Copy This Password *

* Type Or Paste Password Here *