2017 – Elämyksiä kultamitali kaulassa.

Kirjoittanut Katarina Tunturi 4 kuukautta sittenEi kommentteja
Etusivu  /  Blogi  /  2017 – Elämyksiä kultamitali kaulassa.

Näin vuoden lopussa on hyvä aika muistella kulunutta vuotta ja omalla kohdallakin siinä on ollut tapahtumaa niin paljon että kyllä se yhden blogitekstin ansaitsee. Vaikka se ihan tavallinen arki on toistoa ja tasaista puurtamista, mutta minä tykkään, kaikki ne asiat on mielekkäitä ja kivoja ja päivät erilaisia.

Vuosi on ollut melkoisen vaihteikas, kun muutin stadiin helmikuussa ja käynnistin pt-bisneksen uudelleen täällä pk-seudulla lähestulkoon nollista. No, muutama kuukausi ja olin jo jaloillani ja hommat jatkuneet siitä saakka kivasti. Pt-hommia on tullut painettua full time 11 vuoden ajan ja toistaiseksi en oo mukavampaa työtä keksinyt.

Mullahan meni viime vuoden syksyn kisat hienosti, karsinnoista ja SM-kisasta tuli hopeaa ja kunto oli varmaan paras ikinä. Koko homma toimi kuin unelma, kroppa toimi kuin kone.  Jäi silti nälkää ja päätin jo talvella että uudestaan,  koska olin hyvässä rytmissä ja hyvässä kunnossa muutenkin.

Aloitin dietin kesäkuussa ja innostuin Arnoldeissa kisaamisesta. Kisasin Arnoldeissa vain masters open- luokassa, mun piti kisata omassa sarjassani myös, mutta päätin kesken leikin, että keskityn Sm-kisaan. En päässyt siellä 10 sakkiin eliminaatiosta ja sit vaan päätin et nyt pitää valita mikä on tän syksyn kisa, se on SM:t. Siitä jatkoin jo Barcelonassa treenejä ja sisuuntuneena pää kylmänä kohti Lahtea.  En ollut kunnolta siinä kunnossa että se olis riittänyt siellä mihinkään, Masters Body Fitnessin line uppiin hukuin täysin, tosi on. No, mutta, se oli  kiva ja kallis kokeilu, hienot kisat ja hyvää matkaseuraa ja hyvä herätys. Reissu muiden joukossa.

Siitä NFE:en tiukasti dietaten ja päätin et kisaan tällä kertaa myös Ben Weider Legacy Cupissa, sieltä tuli 4:s sija. En ollut ihan ehtinyt täyttyä siihen mutta eipä se olisi sijoitusta muuttanut, oli kumminkin todella hyvä juttu kisata BWLC , koska sain homman hyvin käyntiin ja kisan jälkeen oli aika nollata pää ja suunnata kaikki SM:iin. Kisoissa kaikki on mahdollista ja käyn aina mahdollisuudet läpi, mutta kisa-aamuna  sanoin itselleni ääneen, et se on Kata sun , haet sen kullan pois. Fokus oli 110% kisassa ja fiilis oli tosi hyvä lavalla. Varmaan se myös näkyi katsomoon. Treeneihin on käytetty suurin fokus. Jostain muusta on tingitty, ei treeneistä.  Viime vuoden esiintymisestä petrasin, harjoittelemalla, kiitos myös Mantilan Suskin, se kannatti, se meni nappiin, kunto osui kohdalleen.  Voitin oman sarjani.

Olin niin onnellinen voitosta. Niin tyytyväinen!!! Mä tein sen !!! Se tunne!! Nautin dietistä, vaikeita päiviä oli ehkä muutama, mutta siis kaikki oli sen arvoista!! Edellisestä SM-kullasta olikin jo 11 vuotta ja vielä, tämän ikäisenä, 39-vuotiaana mä oon oman lajini huipulla.

Sain paikan MM-joukkueesta. Mietin varmaan 4 päivää että lähdenkö. MM-kisat ei oo mitkään pikku piirimestaruuskisat, vaan siellä pitää olla oikeesti hyvä, siellä on vaan mestareita rivissä. Sanoin äidillekkin, että en varmana lähde . Tää riittää. Silti päätin lopulta et jatkan diettiä ja kisaan joulukuun 1.päivä Ranskassa. melkein kahdeksan viikkoa lisää jatkoa dietille.

Viimeiset kaksi viikkoa ennen MM-kisoja oli jo sellaista taapertamista henkisesti että hyvästä fiiliksestä ei ollut tietoakaan. Kisakuntoa en saanut paremmaksi, ehkä jopa huonommaksi. Keho vaan ei reagoinut enää mihinkään. Kisaviikon koittaessa sain itseni kisamuudiin ja kisareissu oli rankka mutta hyvin antoisa ja opettavainen. En oo tyytyväinen mun esitykseen tai kuntoon, mun mielestä näytin jo väsähtäneeltä kun vertaa Sm-kuntoon. Seison lavalla tavalla jota ei olisi pitänyt tehdä.  No, olin 11.sijalla eli pääsin semifinaaliin ja 20 huipputytön joukosta ihan ookoo. Kisat olivat kyllä hieno kokemus, se täytyy sanoa, kerta kaikkiaan.  En ehtinyt koko reissua loppuun asti edes jäsentelemään, kun palasin Suomeen oli muuta joka vei mun huomion täysin, mun rakas pinsu meni heti siitä paluusta seuraavana päivänä sellaiseen kuntoon että oli tehtävä päätös ja päästettavä se pois.

Tätä kirjoittaessani olen ollut viikon ilman mun rakasta Ramon-pinseriä.  Siitä luopuminen oli kova paikka. Ramon tuli mulle vuonna 2004 ja on ollut mun kaikki elämän käänteet mun päivittäinen iloni ja elämänkumppanini. Paras ikinä. Sen persoona ja huumori…vain koiraihmiset tietää, mikä se tyhjyydentunne on, kun joutuu luopumaan rakkaasta lemmikistä. Ramon on ollut osa mun elämäntapaa, koko arki oli rytmitetty sen mukaan, että pinsulla on hommat hyvin ja ne oli. Mutta nyt se on siellä paremmassa paikassa muitten hyvien tyyppien kanssa, kaikki hyväthän siellä on rivissä <3

Mä en ole pitänyt blogia mun treenaamisesta tai  kisoihin valmistautumisesta vaikka siitä voisi olla paljon jaettavaa. Jaan osaamistani jo laajalti työssäni personal trainerina, fitnessvalmentajana ja verkkovalmentajana, joten siksi oon kyllä luvattoman huono kirjoittamaan asioista jotka on mulle kuin hampaanpesu tai kahdeksan tunnin yöunet 😀 Varmaan johtuu myös siitä, että teen tätä oikeasti vain itselleni ja tein jo ennen internettiä,  somesta puhumattakaan, joten se selityksenä, kun sitä kysytään usein.

Tässä olen vuosien saatossa kuitenkin tehnyt itsestäni urheilijan ja nautin  yhä suunnattomasti treenaamisesta ja uuden oppimisesta.

Arvostamani kollega Jukka Harju sanoi jossain tube -jaksossa , että ’hoida itselles sellainen tila, että pelkästään kehossa oleminen on elämys’. Kuultuani tämän hymyilin,  koska tuolta minusta tuntuu tänä päivänä.

Ei tuntunut kaksi viikkoa ennen mm-kisoja, vaan isossa kuvassa. Iso kuva on arkea, jota oon elänyt tekemällä mulle oikeita valintoja, vuodesta toiseen, päivästä toiseen, itsestään. Se on karkeasti 90% laatua, 10% mitä vaan ja se sopii mulle. Vanhemmiten sitä palkitsee itsensä treenillä sen sijaan että ois fiiliksiä kauheesti enää hihhuloida jossain bileissä. Se vaan muuttuu, ajatusmaailma. Ja nuori en ole enää, mutta paremmassa kunnossa kuin nuorena ikinä. Tän vuoden puolella mitä vaan-osasto on käsittänyt pari kivaa illan istumista kavereitten kanssa ja muutaman minilomareissun, muuten se kiva on ollut tätä omaa kivaa salilla, ihan tietoisesti. Jos haluaa olla paras tai edes sika hyvä, pitää valita. Kaikkea ei saa yhtä aikaa. Tän kun sais nuorille taottua kalloon.  Hyvät asiat ottaa A-I-K-A-A.

Se että olen kisaillut, ei liity mitenkään kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin,  se on urheilua, urheilu on äärimmäisyyksin viemistä, se vaatii paljon harjoittelua, paljon, vuosia. Olen  kuitenkin oppinut hoitamaan itseäni niin hyvin että tässä kehossa oleminen on elämänlaatua, jota en pidä itsestään selvänä koska ikääkin on jo sen verran. Se ansaitaan joka päivä uudestaan. Valinnoilla. Se on elämys. Se on lahja.Se että keho on ollut kaveri, on ottanut aikaa, että on kehittynyt se oma kulttuuri joka toimii 😉

Tämän vuoden päätavoite ja painopiste oli kisat ja SM-voitto. Goal Achieved.

Sen lisäksi toin markkinoille syksyllä  verkkovalmennuksen joka kantaa nimeä;  BODY 365 by Katarina Tunturi Basic.  Body-yhteisö fb-ssä kasvaa koko ajan ja mukaan valmennukseen on lähtenyt jo satoja tyytyväisiä.

Tästä voit tutustua Bodyyn ja ostaa sen vaikka itsellesi tai läheisellesi joululahjaksi ja aloittaa kun sulle sopii. http://www.fitclubfinland.fi/product/body365-by-katarina-tunturi

Tämä vuosi alkaa olemaan paketissa.

Ensi vuodesta tulee erilainen, koska tavoitteet on työ- ja muissa asioissa. Treeniinkin on tavoitteita, mutta en kisaa. Mä sain mitä mä halusin. Tää riittää.  Tää on hyvä just näin <3

Ihanaa joulunodotusta sinulle <3

Kata

 

 

Kategoria:
  Blogi
tämä kirjoitus jaettu 0 kertaa
 200
Kirjoittajasta

 Katarina Tunturi

  (4 blogikirjoitusta)

Tarjoan valmennusta liikunnan vasta-alkajista fitnessurheilijoihin. Missioni on lisätä hyvinvointia ja energisyyttä opastamalla Suomalaiset lihaskuntoharjoittelun pariin.

Kommentoi

Your email address will not be published.

* Copy This Password *

* Type Or Paste Password Here *